top of page
  • Christoffer Wasastjerna

Kerroinarbitraasi, arvonluontia suhteellisella arvostuserolla

Arvonluontia suhteellisella arvostuserolla tai niin sanotulla kerroinarbitraasilla on tuttua varsinkin pörrsiyhtiöille sekä pääomasijoittajille, jotka pyrkivät aktiivisesti hyötymään ilmiöstä keskeisenä osana arvonluontiaan.


Arvonluontia suhteellisella arvostuserolla
Kerroinarbitraasi

Yrityskaupoissa hyöty syntyy kun ostavalla yhtiöllä on suhteellisesti parempi valuaatio kuin ostokohteella. Kaupan toteuduttua ostokohteen suhteellinen aliarvostus toivotaan haihtuvan osana uutta kokonaisuutta ja siten palkitsevan ostajaa vastaavalla arvonnousulla. Teoriassa, muut tekijät eliminoiden.


Esimerkki: Pörssiyhtiö ostaa yksityisen pienemmän yhtiön.

Ostavan pörssiyhtiön EV/EBITDA kerroin on markkinavoimien perusteella 10 (Helsingin pörssin k.a. 8,6 KL 8.12.2023) ja ostokohteen myyjien kanssa on päästy yhteisymmärrykseen arvosta joka vastaa 5XEBITDA. Pörssiyhtiön konsolidoituun tulokseen tulee ostokohteen EBITDA lisäyksenä, jota pörssissä arvostetaan kertoimella 10. Velaton arvonnousu on siis 2X ostokohteesta maksettu hinta.


Esimerkin tapauksessa yrityskauppa on heti reippaasti tuottava, sillä maksettu hinta kompensoitiin 2X arvonnousulla, eli syntyi 100% tuotto. Ostajan osakkeen arvonnousuun vaikuttaa rahoitusrakenne kaupan jälkeen ja luonnollisesti kysynnän ja tarjonnan suhde.


Pörsseissä ja pääomasijoittajien salkuissa on lukuisia yhtiöitä, joiden liiketoiminta perustuu jatkuviin pienehköihin yritysostoihin ja kasvavan portfolion hallintaan. Ostokohteita ei välttämättä pyritä integroimaan synergioiden toivossa, vaan arvonluonti perustuu ensisijaisesti 1) ostokohteiden arvostuseroon ja 2) jatkuvan kasvun ylläpitoon lisäostoilla.


Mistä ostohetken arvostusero sitten johtuu?

Ostokohteen houkuttelevuudella ja osapuolten suhteellisella neuvotteluvoimalla ja -taidolla on luonnollisesti paljon merkitystä. Merkittävä osuus arvostuserosta johtuu yhtiöiden elinkaarivaiheista, kasvutahdista ja sidotun pääoman tuotosta sekä näkemykseen tulevaisuuden potentiaalista ja riskeistä. Nämä summaavat diskontattuun nykyarvoon, oli menetelmä sitten akateemisesti oikeaoppinen tai yksinkertaisen suoraviivainen.


Diskonttokorko onkin usein merkittävin yksittäinen tekijä, joka erottaa samankaltaisten yhtiöiden välistä arvostusta. Pörssiyhtiöiden keskimääräinen WACC on tyypillisesti tasolla 10% (sis. likviditeettipreemion), kun listaamattomia yrityksiä diskontataan suuremmilla prosenteilla (epälikvidisyys huomioiden) ja nuoria kasvuyhtiöt jopa reilusti yli 20% WACC:lla.


Suuremmalla jakajalla päädytään alempaan arvoon ja päin vastoin.

bottom of page